Kiina

Tietoa Kiinasta ja kaikesta muustakin saa televisiosta ja etenkin internetistä yllinkyllin. Minäkin päätin liittyä Kiinasta kertojiin siltä pohjalta, kun kävin lyhyellä kiertomatkalla siellä.

Luulin tietäväni siitä paljon, mutta vakuutuin että en tiedäkään. Tuli mieleen se muistaakseni Mannerheimin muistelmissa ollut sanonta, jossa englantilainen Kiinaan muuttanut virkamies sanoi 100 vuotta sitten Mannerheimille jotenkin näin: "Kun olin ollut Kiinassa 3 kuukautta, ajattelin kirjoittaa siitä kirjan. Kun olin ollut 3 vuotta, ajattelin kirjoittaa kirjasen. Kun olin ollut 30 vuotta, niin tajusin etten voi kirjoittaa mitään, sillä en tiedä Kiinasta mitään."

Itse olin siellä pari viikkoa asiantuntevan oppaan johdolla, joten siltä pohjalta täydellistä tietoa.

Yllättävää oli, että suurissa kaupungeissa ei näkynyt varsinaista köyhyyttä lukuunottamatta turisteilta kerjääviä jalattomia rääsyläisiä, joilla ei edes ollut pyörätuolia vaan sellainen maan tasalla oleva neljän 10 cm:n pyörän päällä kulkeva levy. Ilmeisesti kyseessä oli teatteri parempien almujen saamiseksi. Kierrokseen kuului pakollisia vierailuja turistikauppoihin ja puolueen toimistoihin, jossa kerrottiin miten hyvin asiat siellä on.

Maaseutu on varmaan erittäin köyhää, kuten televisiosta minulle on kerrottu. Joten sen nyt kerron sinulle, rakas lukijani, kiva kun poikkesit.

Ihmiset olivat iloisia. Kaikki toimi järjestelmällisesti. Sitä ei olisi uskonut kommunistimaaksi, paitsi siinä kun nuoriso ei löhöillyt asemilla eikä näkynyt graffiitteja. Sotilaitakaan ei juuri näkynyt. Liikenne toimi kaupungeissa ihmeellisellä logiikalla loistavasti. Moottoriteillä suuremmissa nopeuksissa se logiikka ei sitten enää täydellisesti toiminut, sillä peltikolareita oli paljon.

Ihmiset olivat liikkuvia. Vanhuksille oli monia puistoja, joissa oli vanhuksille suunniteltuja liikuntavälineitä. Niitä myös käytettiin paljon. Kiinanmuurillakin oli monia iäkkäitä portaita kipuamassa.

Mielestäni Kiinan valtio toimii kuin suuri kapitalistinen yritys. Halvalla työvoimalla ja säädellyillä hinnoilla saadaan paras tuotto. Turistit pakotetaan valtiomyymälöihin ostamaan jäljennöksiä hillittömillä hinnoilla. Hinnoissa oli tinkimisvaraa jopa 80-98 prosenttia.

Jätteiden kierrätyskin tuntui toimivan. Kuitenkin Kiina tuhoaa ilmaa ja vettä siihen malliin, että stoppi siitä jossain vaiheessa tulee.

Stoppi tulee, sillä Kiina on monasti aikaisemminkin noudattanut vain yhtä tietä sivulleen vilkuilematta. Näin toimivat kadulla pyöräilijätkin.

Ennustankin, että viimeistään 2010 Kiinan menestystarina on nyrjähtänyt pahasti. Silloin tajutaan että olisi kannattanut kuunnella myös sivuilleen vilkuilleita.