Oppiminen on vaikeaa. Poisoppiminen vielä vaikeampaa.
20 vuotta sitten piti muistaa paljon puhelinnumeroita. Ne pysyivät iän samoina, joten se auttoi muistamista. Kännyköiden avulla onneksi ei tarvitse enää muistaa puhelinnumeroita.
Pankkikortin ensimmäinen tunnusluku oli helppo muistaa. Tunnusluvun vaihtuminen uudelle kortille sekä korttien, ovikoodien ja tietokoneiden tunnussanojen massiivinen määrä panee muistin koville. Homma olisi helpompaa, jos vanhat tunnukset katoaisivat muistista.
Tietokoneohjelmien käytössä on sama asia. Vanhojen tarpeettomien asioiden muistaminen häiritsee, kun vanhat opit, valikot ja näppäinkomennot sekoittavat toimintaa. Tämä on huomattava ongelma monelle toimistotyöntekijälle ja muille tietokoneiden kanssa kamppaileville. Vaikeinta on niillä, jotka käyttävät samoja toimintoja tekeviä erilaisia ohjelmia eri koneissa, jolloin asiat eivät suju lungisti ajattelematta vaan vaativat keskittymistä ja miettimistä yksinkertaissakin asioissa. Sama ilmiö on kaikissa toimissa. Jos työssä ajaa erilaisella autolla kuin vapaa-ajalla, tulee sekoiltua eri toimissa. Onneksi vaihteet ja polkimet toimivat eri autoissa samalla tavalla.
Mökillä lusikoiden ja kupposten erilainen järjestys kotikeittiön suhteen saa avattua vääriä kaappeja sekä laatikoita. Sitten täytyy rasittaa päätään miettimällä missä mikäkin tavara on. Kyse on yksinkertaisista asioista, mutta kokonaisuus koostuu aina joukosta yksittäisiä asioita. Liikaa ei saa tulla kuormitusta aivoihin, sillä kun kapasiteetti ei riitä, alkaa tulla ongelmia. Stressiä ja börnautia, sellaisia hienoja ulkomaankielisiä sanoja.
Toivottavasti homma vakiintuu sellaiseksi, että tietokoneet ja kännykät toimivat ainakin samantyyppisesti. Tähän ollaankin menossa, joten siltä osin parempaan suuntaan.
Yhteiskunnan ja yritysten tulisikin yksinkertaistaa ja yhtenäistää toimintoja. Paljonhan siihen suuntaan tehdään lisättäessä standardeja ja muita yhtenäistapoja. Joistakin ylilyönneistä huolimatta EU:n paras puoli on mielestäni juuri tässä; Euroopan sisällä standardoidaan asioita. Se helpottaa asiointia. Kätevää kun kaikki tietävät mitä tarkoittaa A4, kg ja CD-RW. Sivulla http://www.sfs.fi/ajankohtaista/tiedotteet/20061205102242.html todetaankin näin: "Yhteensopivuuden varmistaminen on tärkeää, jotta ei synny useita erillisiä standardeja hajottamaan sisämarkkinoita."
Yhtenäistämisestä on siis paljon etua ja vain vähän haittoja.
Tuohon peilaten ihmettelenkin koko monikulttuurisuuden käsitettä ja kaikkea siihen liittyvää. Monikulttuurisuuden hehkutus joidenkin kansanedustajien ja muiden päättäjien puheissa on saanut täysin käsittämättömiä piirteitä.
Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi, opettaa sivuillaan monikulttuurisuuden oppia:
"Toimiminen monikulttuurisessa ympäristössä vaatii heiltä uudenlaista orientaatiota ja valmiuksia uusien ja odottamattomien tilanteiden hallintaan." http://www.alli.fi/tieto/polycult/johdanto.html
"Kulttuurishokki syntyy vieraan kulttuurin kohtaamisesta, ja siihen liittyvät tuntemukset ovat sekä psyykkisiä että fyysisiä. Itsestä ja omasta henkisestä kapasiteetistä, oman ja kohdattavan kulttuurin erilaisuudesta sekä osittain aiemmista kokemuksista riippuu sitten tämän shokin voimakkuus (Kelles 1984). Toisaalta kulttuurishokki ei synny pelkästään uuden ja vieraan ympäristön ja kulttuurin kohtaamisesta, vaan shokkiin liittyy olennaisesti myös vanhan, siis oman kulttuurin menettäminen (Kealey 1992)." http://www.alli.fi/tieto/polycult/1_3.html
"Monikulttuurisella yhteiskunnalla tarkoitetaan sellaista yhteiskuntaa, jossa eri ryhmät säilyttävät omat ominaispiirteensä ja hyväksyvät sen, että muut ryhmät tekevät samoin. Ryhmät eivät eristäydy toisistaan , vaan erilaisuus koetaan rikkaudeksi. Erilaisuus on hyväksyttävää kaikilla tasoilla. Monikulttuurisuus vaatii sopeutumista kaikilta ryhmiltä sekä enemmistöltä että vähemmistöiltä." http://www.alli.fi/tieto/polycult/2_2.html
"Hyvin paljon totutusta poikkeava ihminen aiheuttaa epävarmuutta ja pelon tunteita jo senkin vuoksi, että hänen käyttäytymistään on vaikea ennustaa. Häneen ei voi kohdistaa samanlaisia odotuksia kuin niihin ihmisiin, joiden kanssa on tottunut olemaan tekemisissä. Vuorovaikutus ei suju yhtä helposti kuin omaan ryhmään kuuluvien kanssa. Käyttätymisen ja sanojen merkitys voi jäädä epäselväksi, ja tilanteen outous saattaa johtaa vuorovaikutuksen lopettamiseen." http://www.alli.fi/tieto/polycult/3_1.html
Mitä enemmän monikulttuurisuuteen perehdyn, sitä enemmän pidän sitä vain outoihin lauseisiin perustuvana uskontona, joka pitäisi kieltää. Ihmiset kohtaavat nykyään muutenkin liikaa erilaisia uusia asioita teknisen kehityksen sekä maapallollistumisen (globalisaation) vuoksi. Ei yksilöä pidä enempää sekoittaa pakottamalla hänet ymmärtämään ja oppimaan kaikenmaailman tapoja eri käsitteineen.
Asioiden pitää olla ennustettavia. Vihreän valon palaessa pitää luottaa, että auto pysähtyy punaisilla valoilla. Kun ostaa lapselle lelun, pitää sen olla turvallinen. Ruuan täytyy olla syötävää. Painaessa hissin nappulaa 5 pitää päästä viidenteen kerrokseen. Vaikka etnisessä ravintolassa ei osaa kunnioittaa työntekijää hänen kotimaansa tapojen mukaisesti, ei hän saa panna ruokaan myrkkyä.
Monikulttuurisuus toimii toisin. Siinä pitää ottaa vastapuolen kulttuuri huomioon. Maailma on täynnä erilaisia kulttuureita. Kahden erilaisen kulttuurin osaaminen hyvin vaatii suunnatonta ponnistelua. Menee vaikeaksi jos Suomessa pitää toimia joissain asioissa vastapuolen kulttuurin mukaisesti. Esimerkiksi presidentin itsenäisyyspäivän juhlissa Iranin suurlähettiläs ei kätellut presidentti Tarja Halosta. Kumpaa kulttuuria pitää noudattaa? Sitä ei siis ole määritelty. Tästä päästään siihen, että se määritellään tilannekohtaisesti. Eli ei ole ennustettavissa. Aina täytyy olla varovainen ja miettiä miten täytyy käyttäytyä. Ja mitä saa sanoa. Ilman ettei syytetä pilkasta, vihasta, rasismista tai muusta asiasta, joka saa ihmeelliset mittasuhteet.
Monikulttuurisuus on siis monin tavoin erittäin epäloogista. Sanoisinko moniloogista. Heh, keksin uuden sanan. Tai ei-heh, sillä tuo sana taitaakin osuvasti kuvata monikulttuurisuutta. Logiikan säännöt eivät päde monikulttuurissa. Se sisältää kaksoismerkityksiä, kaksoisstandardeja, jotka käsitetään eri tavalla tilanteesta riippuen. Monistandardeja. Esim. meidän tulee hyväksyä muslimin oikeus hunnuttaa tyttölapsensa ja kieltää lapsiaan omimasta suomalaisia tapoja. Sitten meidän pitää hyväksyä että kaikki ovat tasa-arvoisia. Eli moniarvoisia samanarvoisia. Tämä toimii vain jossain utopiassa. Ja uskonnossa. Vain silloin kun voi unohtaa reaalimaailmassa pätevät säännöt sekä logiikka. Monikulttuurissa moniloogisuus jyrää.
09 joulukuuta 2006
21 marraskuuta 2006
Kiina
Tietoa Kiinasta ja kaikesta muustakin saa televisiosta ja etenkin internetistä yllinkyllin. Minäkin päätin liittyä Kiinasta kertojiin siltä pohjalta, kun kävin lyhyellä kiertomatkalla siellä.
Luulin tietäväni siitä paljon, mutta vakuutuin että en tiedäkään. Tuli mieleen se muistaakseni Mannerheimin muistelmissa ollut sanonta, jossa englantilainen Kiinaan muuttanut virkamies sanoi 100 vuotta sitten Mannerheimille jotenkin näin: "Kun olin ollut Kiinassa 3 kuukautta, ajattelin kirjoittaa siitä kirjan. Kun olin ollut 3 vuotta, ajattelin kirjoittaa kirjasen. Kun olin ollut 30 vuotta, niin tajusin etten voi kirjoittaa mitään, sillä en tiedä Kiinasta mitään."
Itse olin siellä pari viikkoa asiantuntevan oppaan johdolla, joten siltä pohjalta täydellistä tietoa.
Yllättävää oli, että suurissa kaupungeissa ei näkynyt varsinaista köyhyyttä lukuunottamatta turisteilta kerjääviä jalattomia rääsyläisiä, joilla ei edes ollut pyörätuolia vaan sellainen maan tasalla oleva neljän 10 cm:n pyörän päällä kulkeva levy. Ilmeisesti kyseessä oli teatteri parempien almujen saamiseksi. Kierrokseen kuului pakollisia vierailuja turistikauppoihin ja puolueen toimistoihin, jossa kerrottiin miten hyvin asiat siellä on.
Maaseutu on varmaan erittäin köyhää, kuten televisiosta minulle on kerrottu. Joten sen nyt kerron sinulle, rakas lukijani, kiva kun poikkesit.
Ihmiset olivat iloisia. Kaikki toimi järjestelmällisesti. Sitä ei olisi uskonut kommunistimaaksi, paitsi siinä kun nuoriso ei löhöillyt asemilla eikä näkynyt graffiitteja. Sotilaitakaan ei juuri näkynyt. Liikenne toimi kaupungeissa ihmeellisellä logiikalla loistavasti. Moottoriteillä suuremmissa nopeuksissa se logiikka ei sitten enää täydellisesti toiminut, sillä peltikolareita oli paljon.
Ihmiset olivat liikkuvia. Vanhuksille oli monia puistoja, joissa oli vanhuksille suunniteltuja liikuntavälineitä. Niitä myös käytettiin paljon. Kiinanmuurillakin oli monia iäkkäitä portaita kipuamassa.
Mielestäni Kiinan valtio toimii kuin suuri kapitalistinen yritys. Halvalla työvoimalla ja säädellyillä hinnoilla saadaan paras tuotto. Turistit pakotetaan valtiomyymälöihin ostamaan jäljennöksiä hillittömillä hinnoilla. Hinnoissa oli tinkimisvaraa jopa 80-98 prosenttia.
Jätteiden kierrätyskin tuntui toimivan. Kuitenkin Kiina tuhoaa ilmaa ja vettä siihen malliin, että stoppi siitä jossain vaiheessa tulee.
Stoppi tulee, sillä Kiina on monasti aikaisemminkin noudattanut vain yhtä tietä sivulleen vilkuilematta. Näin toimivat kadulla pyöräilijätkin.
Ennustankin, että viimeistään 2010 Kiinan menestystarina on nyrjähtänyt pahasti. Silloin tajutaan että olisi kannattanut kuunnella myös sivuilleen vilkuilleita.
Luulin tietäväni siitä paljon, mutta vakuutuin että en tiedäkään. Tuli mieleen se muistaakseni Mannerheimin muistelmissa ollut sanonta, jossa englantilainen Kiinaan muuttanut virkamies sanoi 100 vuotta sitten Mannerheimille jotenkin näin: "Kun olin ollut Kiinassa 3 kuukautta, ajattelin kirjoittaa siitä kirjan. Kun olin ollut 3 vuotta, ajattelin kirjoittaa kirjasen. Kun olin ollut 30 vuotta, niin tajusin etten voi kirjoittaa mitään, sillä en tiedä Kiinasta mitään."
Itse olin siellä pari viikkoa asiantuntevan oppaan johdolla, joten siltä pohjalta täydellistä tietoa.
Yllättävää oli, että suurissa kaupungeissa ei näkynyt varsinaista köyhyyttä lukuunottamatta turisteilta kerjääviä jalattomia rääsyläisiä, joilla ei edes ollut pyörätuolia vaan sellainen maan tasalla oleva neljän 10 cm:n pyörän päällä kulkeva levy. Ilmeisesti kyseessä oli teatteri parempien almujen saamiseksi. Kierrokseen kuului pakollisia vierailuja turistikauppoihin ja puolueen toimistoihin, jossa kerrottiin miten hyvin asiat siellä on.
Maaseutu on varmaan erittäin köyhää, kuten televisiosta minulle on kerrottu. Joten sen nyt kerron sinulle, rakas lukijani, kiva kun poikkesit.
Ihmiset olivat iloisia. Kaikki toimi järjestelmällisesti. Sitä ei olisi uskonut kommunistimaaksi, paitsi siinä kun nuoriso ei löhöillyt asemilla eikä näkynyt graffiitteja. Sotilaitakaan ei juuri näkynyt. Liikenne toimi kaupungeissa ihmeellisellä logiikalla loistavasti. Moottoriteillä suuremmissa nopeuksissa se logiikka ei sitten enää täydellisesti toiminut, sillä peltikolareita oli paljon.
Ihmiset olivat liikkuvia. Vanhuksille oli monia puistoja, joissa oli vanhuksille suunniteltuja liikuntavälineitä. Niitä myös käytettiin paljon. Kiinanmuurillakin oli monia iäkkäitä portaita kipuamassa.
Mielestäni Kiinan valtio toimii kuin suuri kapitalistinen yritys. Halvalla työvoimalla ja säädellyillä hinnoilla saadaan paras tuotto. Turistit pakotetaan valtiomyymälöihin ostamaan jäljennöksiä hillittömillä hinnoilla. Hinnoissa oli tinkimisvaraa jopa 80-98 prosenttia.
Jätteiden kierrätyskin tuntui toimivan. Kuitenkin Kiina tuhoaa ilmaa ja vettä siihen malliin, että stoppi siitä jossain vaiheessa tulee.
Stoppi tulee, sillä Kiina on monasti aikaisemminkin noudattanut vain yhtä tietä sivulleen vilkuilematta. Näin toimivat kadulla pyöräilijätkin.
Ennustankin, että viimeistään 2010 Kiinan menestystarina on nyrjähtänyt pahasti. Silloin tajutaan että olisi kannattanut kuunnella myös sivuilleen vilkuilleita.
21 syyskuuta 2006
Totuus
Brutuskin petti Caesarin.
Tv-sarja Roomasta parin tuhannen vuoden takaa kertoo millaista silloin oli.
Dokumenttielokuva kertoi Hunni Attilan elämän.
Dokumenttielokuvat kertoivat millaisia dinosaurukset olivat.
Nuo ovat vanhoja asioita, mutta ei ole syytä epäillä etteivätkö ne olisi totuus.
WTC:n tornitalon tuhosivat muslimit tai se oli Bushin salaliitto.
Tanskan profeetta Muhammadin pilakuvat olivat juutalaisten salaliitto.
EU on eurooppalaisten salaliitto.
Julkkikset kertovat tiedostusvälineissä olevan täysin perätöntä tietoa heistä itsestään.
Riitatapauksissa on usein kaksi täysin erilaista näkökulmaa.
Oikeuskäsittelyitä seuraavat ja niissä tuomareina olevat tietävät totuuden.
Miten voitaisiin tietää vuosien ja vuosituhansien takaisia asioita oikein, kun riitelemme muutaman tunnin ja päivän takaisista asioista.
Pari vuotta sitten televisiossa tuli dokumentti FBI:n käyttämästä valheenpaljastuskoneesta. Siinä tutkittiin mikä aivojen alue aktivoitui kun henkilölle näytettiin valokuvaa rikospaikasta. Tulos kertoo oliko kuvan paikka ja tilanne henkilölle tuttu vai ei. Eli oliko henkilö ollut rikospaikalla. Aivotutkimus kehittyy huimaa vauhtia. Toivottavasti pian saataisiin uudella tekniikalla valheenpaljastuskone joka ei valehtele. Silloin eläisimme totuudessa. Haittapuolina olisi se että totuus saataisiin aina selville, vaikka se ei olisi kenenkään etu. Jonkinlainen toleranssi pitäisi säilyttää. Ei ehkä olisi järkevää selvittää poliisikouluun pyrkiviltä tai presidentiksi aikovilta nuoruuden hairahduksia. Nopeusvalvontaan käytetään yhä enenevässä määrin valvontakameroita. Siinäkin ollaan mielestäni menty liian pitkälle. Samanlaista ylireagointia ei saa tapahtua valheenpaljastuskoneen kanssa. Mutta kokonaisuutena tervehdin kiitollisuudella uutta tekniikkaa totuuden selvittämisessä.
Tv-sarja Roomasta parin tuhannen vuoden takaa kertoo millaista silloin oli.
Dokumenttielokuva kertoi Hunni Attilan elämän.
Dokumenttielokuvat kertoivat millaisia dinosaurukset olivat.
Nuo ovat vanhoja asioita, mutta ei ole syytä epäillä etteivätkö ne olisi totuus.
WTC:n tornitalon tuhosivat muslimit tai se oli Bushin salaliitto.
Tanskan profeetta Muhammadin pilakuvat olivat juutalaisten salaliitto.
EU on eurooppalaisten salaliitto.
Julkkikset kertovat tiedostusvälineissä olevan täysin perätöntä tietoa heistä itsestään.
Riitatapauksissa on usein kaksi täysin erilaista näkökulmaa.
Oikeuskäsittelyitä seuraavat ja niissä tuomareina olevat tietävät totuuden.
Miten voitaisiin tietää vuosien ja vuosituhansien takaisia asioita oikein, kun riitelemme muutaman tunnin ja päivän takaisista asioista.
Pari vuotta sitten televisiossa tuli dokumentti FBI:n käyttämästä valheenpaljastuskoneesta. Siinä tutkittiin mikä aivojen alue aktivoitui kun henkilölle näytettiin valokuvaa rikospaikasta. Tulos kertoo oliko kuvan paikka ja tilanne henkilölle tuttu vai ei. Eli oliko henkilö ollut rikospaikalla. Aivotutkimus kehittyy huimaa vauhtia. Toivottavasti pian saataisiin uudella tekniikalla valheenpaljastuskone joka ei valehtele. Silloin eläisimme totuudessa. Haittapuolina olisi se että totuus saataisiin aina selville, vaikka se ei olisi kenenkään etu. Jonkinlainen toleranssi pitäisi säilyttää. Ei ehkä olisi järkevää selvittää poliisikouluun pyrkiviltä tai presidentiksi aikovilta nuoruuden hairahduksia. Nopeusvalvontaan käytetään yhä enenevässä määrin valvontakameroita. Siinäkin ollaan mielestäni menty liian pitkälle. Samanlaista ylireagointia ei saa tapahtua valheenpaljastuskoneen kanssa. Mutta kokonaisuutena tervehdin kiitollisuudella uutta tekniikkaa totuuden selvittämisessä.
08 syyskuuta 2006
Johdanto
2*2=4
Aina!
Siinä oli johdannon alkuosa. Painakaa se mieleenne.
Tänään Helsingin Sanomissa Jukka Tarkka arvio Lasse Lehtisen uuden kirjan: "Sodankäyntiä sanoin ja kuvin. Suomalainen sotapropaganda 1939-44."
Johdannon keskiosaan lainaan Tarkan kirjoitusta:
"Lasse Lehtisen kirja osoittaa suomalaisen sotatiedottamisen poikkeavuuden kaikkialla muualla harjoitettuun sotapropagandaan verrattuna. Se perustui pääosin totuuteen.Silloinkin kun epäedullisia faktoja jouduttiin muotoilemaan, se tehtiin ilmeisiä perättömyyksiä välttäen. Kerran valheesta kiinni jäänyttä tiedottajaa ei sen jälkeen uskota enää koskaan, ei silloinkaan kun hän taas puhuu täyttä totta."
Usean positiivisen ja muutaman negatiivisen huomautuksen jälkeen Tarkka lopettaa arvion näin:
"Ovatkohan suuret linjat kohdallaan kun pienemmissä asioissa on näinkin paljon epämääräisyyttä? Luultavasti ne ovat, mutta lukemisen nautinto kärsii kun sellaista joutuu miettimään."
Johdantoni lopuksi yhteenveto: Kun vedetään yksi ja toinen, niin lopputulos on aina 2 (1+1=2). Suomalainen sotapropagandakin pystyi elämään totuudessa, joten nyt rauhanaikana pysykööt totuudessa muutkin, etenkin poliitikot ja tiedotusvälineet sekä tiedonantajat.
Aina!
Siinä oli johdannon alkuosa. Painakaa se mieleenne.
Tänään Helsingin Sanomissa Jukka Tarkka arvio Lasse Lehtisen uuden kirjan: "Sodankäyntiä sanoin ja kuvin. Suomalainen sotapropaganda 1939-44."
Johdannon keskiosaan lainaan Tarkan kirjoitusta:
"Lasse Lehtisen kirja osoittaa suomalaisen sotatiedottamisen poikkeavuuden kaikkialla muualla harjoitettuun sotapropagandaan verrattuna. Se perustui pääosin totuuteen.Silloinkin kun epäedullisia faktoja jouduttiin muotoilemaan, se tehtiin ilmeisiä perättömyyksiä välttäen. Kerran valheesta kiinni jäänyttä tiedottajaa ei sen jälkeen uskota enää koskaan, ei silloinkaan kun hän taas puhuu täyttä totta."
Usean positiivisen ja muutaman negatiivisen huomautuksen jälkeen Tarkka lopettaa arvion näin:
"Ovatkohan suuret linjat kohdallaan kun pienemmissä asioissa on näinkin paljon epämääräisyyttä? Luultavasti ne ovat, mutta lukemisen nautinto kärsii kun sellaista joutuu miettimään."
Johdantoni lopuksi yhteenveto: Kun vedetään yksi ja toinen, niin lopputulos on aina 2 (1+1=2). Suomalainen sotapropagandakin pystyi elämään totuudessa, joten nyt rauhanaikana pysykööt totuudessa muutkin, etenkin poliitikot ja tiedotusvälineet sekä tiedonantajat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)